Itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen – sisään rakennettu ominaisuus?

Vuorovaikutusta

Olen viime aikoina seurannut keskusteluja siitä, miten työhyvinvointia saadaan paremmaksi kannustamalla työyhteisöä itseohjautuvuuteen ja työntekijöitä johtamaan itseään. Olen jossakin määrin ihan samaa mieltä. Aivan varmasti motivaatio ja innostus omaan työhön lisääntyy, kun annetaan ihmiselle itselleen ohjat omiin käsiin ja lopetetaan mikromanageeraaminen. Se mistä olen huolissani, miten tämä itseohjautuvuus jalkautetaan työyhteisöön.

Itseohjautuvuus eikä itsensä johtaminen ole meihin ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Sitä pitää opetella. Ja paljonko sitä pitää opetella riippuu työyhteisön kyvykkyydestä ja ihmisten itsetuntemuksesta.

Itse arvostan suuresti sitä, että minuun luotetaan ja voin tehdä työtäni niin kuin kulloinkin parhaaksi näen. Tiedän, että osaan asiani, enkä tarvitse yksityiskohtaisia neuvoja mitä pitää tehdä, jotta työ tulee tehdyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta minä olen tehnyt paljon töitä itsetuntemukseni eteen. Ei se itsestään ole syntynyt. Olen joutunut tarkastelemaan omia vahvuuksiani ja niitä piirteitä, joiden eteen minun on pitänyt ja pitää edelleen tehdä töitä. Koska minulle itselleni tuo itseohjautuminen on äärimmäisen tärkeää, oletan, että se on yhtä tärkeää kaikille muillekin.

Joku aika sitten pahoitin mieleni siitä, että tiimini yksi jäsen teki tunnollisesti kaikki ne tehtävät, joista olimme sopineet, mutta ne asiat, joista emme olleet keskustelleet mm. työn etenemisestä informointi, hän jätti tekemättä koska emme olleet siitä erikseen sopineet. Olin jo menossa ”räpättämään” asiasta tekijälle, kunnes tajusin, että itseohjautuvuus ei ollut tiimissä itsestään selvää. Aikaisemmin tiiminvetäjä työskenteli tiimin keskellä ja teki monta asiaa tiimiläisten puolesta. Minä taas joka olen tiimistäni ihan fyysisestikin erilläni, en voi käytäväkeskustelujen pohjalta ryhtyä tekemään asioita (en varmaan edes kaikkea osaisikaan) tiimiläisten puolesta.

Otin siis askeleen taaksepäin ja menin itseeni. En mennyt avautumaan tiimiläiselle tekemättömistä töistä vaan ryhdyin pohtimaan mikä oli minun roolini ja tehtäväni siinä, että tiimiin työskentelykulttuuriin itseohjautuvuus jalkautuisi paremmin. No vielä en ole keksinyt viisastenkiveä, miten tuo jalkauttaminen toteutuisi nopeasti. Mutta siitä ajattelin kuitenkin aloitta, että selvitetään ensi alkuun se, miten hyvin itse kukin tuntee itsensä ja tietää mitä vahvuuksiaan voi itseohjautuvassa tiimissä hyödyntää ja mihin toivoo ja tarvitsee esim. tiiminvetäjän apua ja tukea.

Ja sen haluan sanoa lopuks, käsky; ”opettele tuntemaan itsesi” ei tosiaankaan ole ratkaisu itsetuntemuksen lisäämiseen. Se edellyttää konkreettisia toimenpiteitä paitsi minulta niin myös organisaatiolta. Pieni aavistus minulla kuitenkin on, miten me tiimin kanssa voisimme yhdessä ja erikseen lisätä itsetuntemusta #arvostavavalokuvaus

Kategoria(t): Projektipäällikkö, Projektit, Työhyvinvointi, Vuorovaikutus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *