Ratsasta norsulla, laiskottele luovasti

Järki ja tunteet

Kylläpä ilahduttaa. Lopultakin työelämän tutkijat alkavat päästä asian ytimeen. Nyt uskalletaan puhua siitä, että ei se työarki poikkea mitenkään siitä kotiarjesta. Samat ihmiset ne huushollaa molemmissa paijoissa. Ja samat ovat ihmisyyden lainalaisuudet niin töissä kuin kotona. On tunteet ja järki ja elämän tilanne yleensä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihminen selviää kulloisestakin tilanteesta.

Aivotutkija Lauri Nummenmaa puhuu mm. tunteista ja siitä miten ne joskus vievät, kuin norsu ratsastajaa. Jos norsu pillasuu, niin siinähän se ratsastaja menee mukana niin, että hippulat vinkuu. Tutkija on todennut, että puhumalla ensisijaisesti tunteille, asiat menevät paremmin perille. Olisikohan se niin, että meidän kannattaisi myös töissä kuulostella asioihin liittyviä tunteita sen sijaan, että päätä pahkaa ryhdytään selvittämään asiaa järkisyillä? Kyllä se järki mukaan tulee, kun tunteet on saatu puolelle.

Toinen asia mistä on nykyisin puhumaan myös työelämässä, on luovuus ja se, miten sen hyödyntäminen työelämässä tarjoaa suuren potentiaalin työsuoritukseen ja kulloisenkin tehtävän edistymiseen. Se, että aktiivisuutta pidetään suoranaisena hyveenä, ei välttämättä johda hyvään lopputulokseen. Ihmiset tarvitsevat taukoja ja tyhjää tilaa myös työssä.  Psykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen toteaa, jotta voimme olla aktiivisia ja aikaansaapia, meillä pitää olla myös laiskottelua ja tyhjää tilaa saman verran kuin mitä pitää olla aikaansaapa. Pyykkösen mielestä meillä on työelämässä liian vähän luppoaikaa asioiden ideointiin ja ”luovaan märehtimiseen”.  Pyykkönen listaa kolme syytä miksi meidän pitäisi pistää välillä aivot narikkaan:

  • ihminen tarvitsee taukoja ja tyhjää tilaa ollakseen luova
  • joutokäynti laskee stressitasoa
  • ajattelu ei suju kiireessä

Yltiö aktiivinen ihminen suoritta sen minkä ehtii. On aina työn touhussa ja saatavilla. Missähän vaiheessa sitä itse huomaa, että nyt olisi hyvä vähän vetää henkeä, asiat eivät mene enää eteenpäin vaan asioita toistaa rutiinin omaisesti?

Joku aika sitten ihan uteliaisuuttani kyselin tutuilta projekti-ihmisiltä, miten heidän työssään näkyy mm. tunteiden huomioonottaminen ja mm. tuo ”pään tyhjentäminen”. Eipä sitä juurikaan tietoisesti tehdä. Osa mainitsi tekevänsä mindfullnessia silloin kun se on mahdollista, käymällä erilaisia itsensä johtamiskursseja, hyvä tiimi kannusta ja kollegoiden sparraus auttaa vaikeiden tilanteiden yli. Hyviä ja oikeita juttuja. Ja kyllähän se on niin, että työelämän muutos ja mm. projektikulttuurin kehittyminen inhimillisempään suuntaan, lähtee liikkeelle ihmisisitä itsestään. Ja se on jo hyvä lähtökohta, että jokainen ymmärtää pitää huolta itsestään ja omasta jaksamisestaan. Mietin vain mitähän tapahtuisi, jos meitä alettaisiin kannustamaan ja ehkä jopa palkitsemaan uusista näkökulmista, toistemme kannustamisesta, myötäinnon tuntemisesta jne.?

Kategoria(t): Luovuus, Projektipäällikkö, Projektit, Työhyvinvointi Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *