Turpaan tuli niin, että meinasi tukka lähteä

Tavoite ja tarkoitus

nimittäin itseltäni. Tämän blogin hyvä tarkoitus oli ja on, helpottaa meidän projektityöläisten arkista aherrusta. Itse olen kapinoinut jo pitkään sitä vastaan, että viisaat ihmiset viistastelevat työhyvinvoinnista ja mitä se on sen sijaan, että jostain saisi vinkkejä ihan arkeen miten jokainen yksin ja me kaikki yhdessä voisimme varmistaa mm. omissa projekteissamme hyvä työskentelyilmapiiriä, toimivaa vuorovaikutusta ja jokaisen jaksamista. No nyt sitten viisastelen itse, tuomatta yhtään enempää konkretiaa asiaa, kuin muutkaan. Minunhan piti tuoda nimenomaan sitä konkretiaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nyt olen siis vain herätellyt ajatuksia ja olen heittänyt vain täkyjä miten ihmiset itse voisivat parantaa omaa työhyvinvointia.

Olen kirjoittanut mm. siitä, miten projektin henkilöriskejä voidaan taklata tukemalla projektipäällikkö ja projektiryhmää valmennulsella, mentoroinnilla ja sparrauksella. Olen kirjoittanut vuorovaikutuksesta ja sen toimivuudesta. Kirjoitin itseohjautuvuudesta, toistensa tuntemisesta, luovasta laiskottelusta ja siitä, että meidän tietotyöläisten aivot menee pilalle kun emme enää kohtaa livenä. Mutta missä on ollut se konkretia?

No nyt kun sain itseltäni tukkapöllyä, on aika lunastaa blogin lupaus, tavoite ja tarkoitus ja ryhtyä konkretisoimaan sitä, mitä projektipäällikkö ja projektiryhmä itse voivat tehdä oman työhyvinvointinsa ja jokaisen henkilökohtaisen hyvinvoinnin eteen.

Jääkääpä siis kuulolle. Seuraavassa blogikirjoituksessa on ensimmäinen askel konkretiaan. Ja aiheena vois olla vaikka projektiryhmän identiteetti ja ryhmäytyminen. Vai olisio se sittenkin projektipäällikön ammatillinen identiteetti ja sen näkyväksi tekeminen? Ensi viikolla kuulette siitä sitten enemmän.

Kristiina

Kategoria(t): Projektipäällikkö, Projektit, Tuki projektille, Työhyvinvointi Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *