Itseohjautuvuus osa projektien ammattitaitoa

Itseohjautuvuus

Luin tässä muutama päivä sitten Talouselämästä artikkelin, jossa pohdittiin sitä, miten eri tavalla organisaatioissa ymmärretään itseohjautuvuus.

Talouselämän artikkelin pointti oli se, että ylin johto kokee yrityksensä olevan itseohjautuva mutta työntekijät eivät ole tällaisesta edes kuulleet. Artikkelissa viitattiin tuoreeseen selvitykseen, jossa mm. on todettu, että esimiehet ja työntekijät olivat eri linjoilla siinä, onko oma työpaikka viestinyt olevansa itseohjautuva. Johto oli sitä mieltä, että viestitty on, kun taas työntekijät kokivat, että tällainen viesti ei ole heitä saavuttanut. Vähän samoilla linjoilla olin itsekin jo joku aika sitten https://www.linkedin.com/pulse/itseohjautuvuus-ja-itsens%C3%A4-johtaminen-sis%C3%A4%C3%A4n-kristiina-ruusunen/.

Olettama on, että me projektityötä tekevät olemme sisäsyntyisesti itseohjautuvia. Ja niinhän meistä suurin osa varmaan onkin. Meillä ei ole varaa siihen, että joka aamu pidettäisiin työnjakosulkeise, jossa kymppi ”määrää” itse kullekin päivän tehtävät. Tai projektipäällikkö alkaisi mikromanageeraamaan töiden edistämistä. Kyllä jokainen asiantuntija itse tietää miten edistää vastuullaan olevaa tehtävää. Ilman tätä itseohjautuvuutta emme ikinä olisi päässeet ketterään kehittämismalliin.

Talouselämän artikkelissa mainittiin, että selvityksen mukaan johto ei kaipaa itseohjautuvuuteen pelisääntöjä, mutta työntekijät puolestaan ovat sitä mieltä, että niitä kyllä tarvitaan. Tässä asiassa olen työntekijöiden kanssaan samaa mieltä. Meillä projektien pelisäännöt ovat kuvattu yleisellä tasolla valitussa projektinhallintamenetelmässä ja se, miten sitä kulloisessakin projektissa sovelletaan, kirjataan yleensä projektisuunnitelmaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että projektisuunnitelma jaetaan jokaiselle tiimiläiselle ja todetaan, että tällä mennään. Yhteisten pelisääntöjen läpikäynti projektin aloituksen yhteydessä on ensi arvoisen tärkeää. Etenkin pitkissä projekteissa, pitää vielä pitkin matkaakin varmistaa, että pelisäännöt toimivat ja jokainen pystyy niitä noudattamaan.

Itseohjautuvuus ei myöskään tarkoita sitä, että jokainen tekee työtään kammioissaan, vaan projektit ovat aina yhteistyötä mitä suurimmassa määrin. Se ei myöskään tarkoita sitä, että jokaisen pitää pärjätä itsekseen vaan itseohjautuvuuteen kuuluu myös se, että jokainen osaa ja uskaltaa pyytää tukea tai sparrausta silloin kun sitä tarvitsee.  Ja sitä pitää myös olla saatavilla.

Itseohjautuvuus on hyvä asia. Näin tehdyssä selvityksessäkin todettiin. Vastaajista 77 prosenttia katsoi, että itseohjautuvilla työpaikoilla päätöksenteko on nopeampaa, 81 prosenttia piti motivaatiotaan korkeampana ja koki työn merkityksellisemmäksi. Vastaajista 86 prosenttia oli sitä mieltä, että itseohjautuvassa työpaikassa työntekijät ottavat enemmän vastuuta. Meille projektityötä tekeville se on ainoa oikea tapa työskennellä. Sen kun vielä muistamme, että käymme pelisäännöt läpi projektin alussa ja varmistamme, että meillä on yhteinen käsitys siitä, mitä itseohjautuvuus juuri tässä projektissa tarkoittaa. Sekin pitää varmistaa, että projektityöuransa alkuvaiheessa tekijät saavat tukea ja sparrausta itseohjautuvuuteen.

Kategoria(t): Projektipäällikkö, Projektit, Työhyvinvointi Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *